Vähemmän minä

Kevään lehdet puista tippuu
raunioilla askeleet liikkuu
varastaa auringonsäteet, mielenjätteet
roskaa rakkauden rumaksi ja rämäksi
eikä jätä mitään viimeiseksi

jos olen vähemmän minä
olenko enemmän tämä, se, tuo
joka heleästi nauraa, pussaa, istuu
jos olen enemmän minä
olenko vähemmän tämä, se, tuo
joka rumasti räkättää, solvaa, vaikeroi

jos en ole mitään, nyt enkä koskaan
olinko mitään ennen, aikaisemmin, alussa
kun askeleet raunioilla
olivat hetken verran hitaampia
ja tomu näkyi muodossa, jonka päättelin

olevan väliaikainen.

Friikki

Tavallinen ilta,

muutama katulamppu sammui kävellessäni ohi

muutama ihminen juoksi karkuun huutaen friikki, friikki, friikki,

olen mössöä, veristä valuvaa mössöä, valun ja sulan ja liiskaannun

sairaanvärisissä valoissa välkkyy kalpeat, ohuet kädet

ne piirtävät ristiä seinälle

rukoilen 32,6 sentin lantionympäryksen puolesta

haluan sen tai raavin ihoni irti

haluan niin läpikuultavan ihon, että näen sisälleni

sinä näet jo, miksen minä

olet pakkopaidassa kahtena, kolmena, neljänä

eri ihmisenä

se on ihan normaalia, olen ihan normaali

mitä nyt vähän omalaatuinen

kalpeaihoinen

välinpitämätön

kulkija

ei kerrota kellekään, eihän.

Hys.

(c) gothicwallpapers.com

Elämänrukous

Muistatko kuinka seisoimme

kaikki päivämme havisevilla hunnuilla

minuutta etsien

meillä oli seitsemän hetkeä ja lisänumerot oikein

mutta täällä pimeän henget sulkevat sateenvarjoja

tupakantumpit kasaantuvat ihmisraatojen päälle

verhot vedetään kiinni heilahtaen

ettei alastomuuden haavoittuvainen humina näkyisi kaikille

näissä lähiöissä askelletaan mahdottomuudella

synkkien merten päällä

kaikki tarvitsevat kaikkia mutteivät kuitenkaan ketään

minä ainakin tarvitsen muita herättelemään minua

kun huurrun kiinni itsepetoksen jäihin

ihmiset pelkäävät itseään enemmän

kuin meren pohjaa, jonne uskovat uppoavansa

pelkäävät tanssia suurien tunteiden kanssa,

koska ne astuvat varpaille ja vievät mukanaan

sitovat itsensä hopealangoin kiinni

tähän projektiin, sen nimi on Projekti Elämä

allekirjoittavat paperit sulkakynällä ja huokaavat surua

Elämä, ottaisit meidät eheänä, tällaisina kuin olemme.

Levottomat jalat

Levottomat jalat vievät minut mukanaan

uudet kengät eivät auta asiaa

anteeksi nyt vain, neiti

taksijonossa humalaista kähinää

joku kompastuu makkaraan

taidan tirskahtaa

minä katson ihmiselämiä

puhtaimmillaan

enkä osaa päättää, mitä reittiä

tänään menisin kotiin

videoita voi kelata

miksi hitossa ei ihmiselämää

painaa PAUSE STOP PLAY

kuusikymmentäkolme kertaa peräkkäin

pitkä nahkatakkini on ainoa sotavaatteeni

haluaisin jäädä hellänä ja kauniina

makaamaan keskelle moottoritietä

ei

                            jalat sanovat

                                                                           ja taas mennään.

Teenage

Purkissa 16 erituoksuista

suitsuketta

me poltettiin niitä salaa takapihalla

ja puhallettiin savua, ettei se näkyisi

meillä oli pussisiideriä ja halpaa viiniä

(ja vähän L&M:n vihreää, se maistuu minttukarkeilta)

farkkutakkini kastui sinä yönä läpimäräksi,

sen selässä luki mulla menee lujaa

meitä ei pidätellyt mikään

nuorena ei voi kuolla, jos sitä ei ajattele

joku bändi lauloi niin

kun korkkarit painautui multaan

yöllä urheilukentän portti narahti kiinni.

Karkuri

Suttasin väliimme viivan mustalla

huulipunalla, heitin lentosuukon

sanoin että tässä oli kaikki,

moro.

Vein kenkäsi ja kynttiläsi

huutelin rivoja postiluukustasi

nojasin kylmään seinään

kuvittelin sinut pitelemään

tein muovailuvahasta sydämen

ja söin sen

kahlitsin itseni ovenkahvaasi

muutin osoitteesi omakseni.

Yritit karata junalla

poltit ravintolavaunussa

Marlboron punaista

minä näin tuhkanharmaiden

keuhkojesi lävitse

sinne minä olisin

kotini rakentanut.