Vähemmän minä

Kevään lehdet puista tippuu
raunioilla askeleet liikkuu
varastaa auringonsäteet, mielenjätteet
roskaa rakkauden rumaksi ja rämäksi
eikä jätä mitään viimeiseksi

jos olen vähemmän minä
olenko enemmän tämä, se, tuo
joka heleästi nauraa, pussaa, istuu
jos olen enemmän minä
olenko vähemmän tämä, se, tuo
joka rumasti räkättää, solvaa, vaikeroi

jos en ole mitään, nyt enkä koskaan
olinko mitään ennen, aikaisemmin, alussa
kun askeleet raunioilla
olivat hetken verran hitaampia
ja tomu näkyi muodossa, jonka päättelin

olevan väliaikainen.