As a writer I'm a little bit bohemian

Olen kirjoittanut aivan pienestä asti, silloin kun kynä ei vielä pysynyt omassa kädessä, isä kirjoitti puolestani. Pienempänä kirjoitin fantasiatarinoita ja mielikuvitustarinoita lapsista jotka joutuivat erilaisiin seikkailuihin. Tarinoissa oli aina lentämistä, maahisia, taikuutta ja muuta jännää :-)

Ensimmäisiä tunnustuksia joita sain, oli ala-asteen keväällä jaettavat diplomit, joita sain äidinkielestä. Kolmannella luokalla sijoitun jollekin sijalle jonkunmoisessa yksinkertaisessa kirjoituskilpailussa, jonka palkintojenjako oli Raatihuoneella. Se on ensimmäinen virallisempi tunnustus, jonka sain. Sitemmin olin ylä-asteen vanhahkon äidinkielenopettajan lellikki tahtomattani, ja hänen avullaan kokosimme minulle joka ylä-asteen kevät omakustanneteoksen, jota sitten oli hyvä antaa lahjaksi sukulaisille, on ne myös joillain kavereilla kiertäneet. Kustantamoita lähestyin ensimmäisen kerran myöskin ylä-asteella, saaden kieltäviä vastauksia.

Ylä-asteaikoina aloitin myöskin kolumnien kirjoittamisen Kaupunkiuutisiin, joista joku on ehkä bongannutkin meikäläisen. Lukion ekalla pääsin ennakkonäytön avulla Nuoren Voiman Liiton järjestämään kirjoittajaviikonloppuun Hyvinkäälle, josta oli todella paljon hyötyä, siellä sai vertaistukea ja jutella runoudesta ammattiohjaajien ja muiden nuorten runoilijoiden kanssa. Olen ollut Runonetin kuukauden runoilija joskus viime talvena. Nyt lukion toisella luokalla suurin saavutukseni on ollut Oi Nuoruus! - kilpailussa kolmanneksi sijoittuminen. Olin nuorin sijoittuneista. Kilpailuun lähetin runokokoelmani Hämähäkinseittirunoja, josta sain äskettäin kieltävän vastauksen eräältä kustantamolta. Yritys sen kuin jatkuu.

Taiteen tekeminen ja kirjoittaminen ovat elämäntapaa, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Kaikki minut hyvin tuntevat tietävät, että se näkyy kaikessa elämisessäni, sillä ilman sitä en tekisi yhtään riimiä, kirjainta tai siveltimen vetoa taulun kankaalle. Se on lahja ja se on kirous.