Muistatko kuinka seisoimme
kaikki päivämme havisevilla hunnuilla
minuutta etsien
meillä oli seitsemän hetkeä ja lisänumerot oikein
mutta täällä pimeän henget sulkevat sateenvarjoja
tupakantumpit kasaantuvat ihmisraatojen päälle
verhot vedetään kiinni heilahtaen
ettei alastomuuden haavoittuvainen humina näkyisi kaikille
näissä lähiöissä askelletaan mahdottomuudella
synkkien merten päällä
kaikki tarvitsevat kaikkia mutteivät kuitenkaan ketään
minä ainakin tarvitsen muita herättelemään minua
kun huurrun kiinni itsepetoksen jäihin
ihmiset pelkäävät itseään enemmän
kuin meren pohjaa, jonne uskovat uppoavansa
pelkäävät tanssia suurien tunteiden kanssa,
koska ne astuvat varpaille ja vievät mukanaan
sitovat itsensä hopealangoin kiinni
tähän projektiin, sen nimi on Projekti Elämä
allekirjoittavat paperit sulkakynällä ja huokaavat surua
Elämä, ottaisit meidät eheänä, tällaisina kuin olemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti